Eilen oli meillä viikon ainoa yhteinen vapaa. Aamu aloitettiin normaaliin tapaan ja lapsilla oli vaikeuksia antaa Pekan nukkua. Oli tietysti ollut ikävä kaikilla. 

Lähdettiin tsekkaamaan toinen mall, olikohan joku Kingston nimeltään. Joululaulut soi joka paikassa ja joulua näkee joka paikassa. Ehkä se ei samalla tavalla kyllästytä nyt kuin suomessa, kun täällä se on niin erilaista. Joululaulut ja kaikki. Huomasinpa laulavan hissukseen suomeksikin joululauluja kun tuli tuttu kipale. 

Jostain syystä kuvat tulee sivusuunnassa, yritän koneella saada ne käännettyä jossain vaiheessa. Valot ja koristeet täällä on ihan uskomattomia välillä. Niin kauniita. Ehkäpä mekin jo loppuviikosta saadaan joulukuusi kotiin. Ja kävinpä nyt siinä liikkeessä, josta aion käydä ostamassa itselleni joululahjan. 

Luulin että tuotteet tuolla on ihan sika kalliita mut ei ne olleetkaan niin kuin luulin. 

Ehdottomasti parasta täällä on nämä kärryt 

Hintavia kyllä, 8$ reissu, mutta lapset viihtyy, me myös. Alla on todella tilava kori johon mahtuu takit ja laukut ja jopa ostoksia. Kärryn päällä on mukipidikkeet johon kätevästi saa Tim Hortonin kahvit! Vielä on testaamatta bagel tuossa paikassa. 

Meillä oli todella kivaa yhdessä ja ostosten jälkeen mentiin hakemaan Heikki ja boston pizzaan syömään. Ruoka oli jälleen hyvää ja reissun hienoin tapahtuma oli kun Toni halusi itse tilata oman ruokansa. Muutaman sanan hän varmisti meiltä ja niin poika titilata pärräytti oman ruuan ja juoman. Tarjoilija vain varmisti meiltä menikö tilaus oikein. 

Tämän jälkeen kierreltiin St Albertia ympäriinsä ja mentiin lopulta Heikin tuttujen luokse kahville. Siellä oli useampi perhe vierailulla ja tutustuimme Andri nimiseen naiseen joka on kotoisin Etelä-Afrikasta. Häneltä saimme ihan älyttömänä vinkkejä ja ymmärrystä kaikkeen. Hänkin on tullut maahan ja ollut yksin kotona lasten kanssa. Heidän perheeltään saimme kutsun tulla viettämään joulua heille ja syömään jouluruokaa joulupäivänä. 

Kaikesta keskusteltuamme tulimme todellakin siigen tulokseen että st albertista alamme etsimään sitä kotia. Tässä nykyisessä asunnossa ei ole mitään vikaa, ihanahan tämä on, mutta alue vain ei ole lapsiystävällinen. Täällä ei ole puistoja eikä leikkikenttää missään lähellä. Ja jopa se ihmeellisin asia. Aikaisemmin olen miettinyt missä ne lapset oikein keikkii kun niitä ei täällä näy, eilen se sitten selvisi. 

Parvekkeella. Kyllä. Näimme erään perheen lapsen leikkivän parvekkeella. 

Saa sitä sitten ihmetellä kun ei niitä näe... 

Kuitenkin st albertin alueella niitä leikkipuistoja on joka kulmassa. Ja siellä näkyi se perhe keskeisyys. Joka puolella. 

Tänään ei sitten ollut juuri muuta kuin siivoukset ja kaupassa käyntiä. Ja ruuan laittoa. Sitten olikin Pekan aika taas lähteä reissuun. Onneksi nyt on kuitenkin tiedossa että käy viikolla kotona. 

Ja kommelluksitta tämäkään päivä ei sujunut. Minä siirryn nyt sohva komennukselle koska luukas teki meidän ilmasänkyyn reiän. Kynällä. Voi Luukasta... Ja toinen,  oma kohellus... Että Hello Kitty vaan teillekkin!

Ensimmäisenä olohuoneesta kuvaa. Fiilistelyä tälle iltaa. Nyt olen ensimmäistä kertaa yksin täällä lasten kanssa ja ei tunnu kyllä hassummalta. Jani lähti tutustuun baareihin Heikin kanssa ja me odotellaan Pekkaa kotiin. 

Eihän se mennyt niinku piti ja auton säätämisten vuoksi "pikkuisen" viivästyi tämä kotiin tulo Hay Riveristä. 

Tänään on kaivattu tyttöjä urakalla, kun soittelivat päivällä kun olivat illan vietossa. Meidän kolmikko... mun olis niin pitäny olla siinä, you know! Mutta hengessä mukana! Tää on teille otettu.

Eli otin minäkin teille yhdet ☆

Kuten kuvista näkyy, niin paljon puuttuu mutta myös jo näyttää kodilta. Asutulta. Toki ne lelut on levällään myös täällä. Mutta tuntuupahan kotoiselta!

Nyt ei ole tullut päivitettyä pariin päivään ja ne kuvatkin kodista on vielä laittamatta. Lupaan yrittää laittaa viikonlopun aikana vähän enemmän.
Ihan jo hiljaiselolle on ollut syynsäkin. Alkaa tämä viikko jo käymään luonnon päälle, kun Pekka ollut koko viikon pois ja nyt taitaa olla lunen saartamana siellä Hay Riverissä. Laitan huomenna koneella kuvaa.
Ja kyllähän tuota koti-ikäväkin nostelee päätään. Onneksi sitä helpottaa tuo skype kuitenkin. Välillä tuntuu kuitenkin siltä että olisi helpompaa luovuttaa. En sitä kuitenkaan ole tekemässä!
Lähinnä tuo tunne on silloin kun koti-ikävä vaivaa eniten. Ja kyllähän minä tiesin että se tulee, väistämättä.
On paljon ihmiset kyselleet, ollaanko me tänne jo sopeuduttu, niin voin kertoa että ei. Ei kahdessa viikossa voi muodostaa vielä käsitystä tästä kaikesta.
On eri asia jos muuttaa paikkakunnalta toiselle, kuin muuttaa toiselle ouolelle maapalloa. Kieli on eri ja kulttuuri on eri.
Vaikka suomessa opiskellaan englantia ja minulla on englannissa päätä riittänyt on silti eri asia alkaa sitä puhumaan ja toiset kanadalaisista puhuu nopeaan jolloin en ehdi saada selvää.
Ja kyllähän se yksinäisyyskin painaa välillä päätä, mutta uskon että kaikki nämä tunteet johtuu myös siitä kun Pekka on ollut poissa pitkään.
Tänään just puhuttiinkin siitä, kun ehdittiin viikon nähdä ja siitäkin meni suurin osa sumussa aikaeron vuoksi kun tuli lähtö tuonne. Onneksi aletaan olemaan jo loppuviikossa ja pian tämä päättyy.

Yritän tosiaan viikonlopun aikana saada kodista kunnon esittelyn aikaiseksi.
Voikaa sillä välin hyvin ja pistäkää voimahali-paketteja tänne ♥

Kolmas kerta toden sanoo, vai miten se oli?

Kuten jo fb:hen julkaisinkin, kaksi kertaa olen tämän tekstin kirjoittanut ja nyt yritän uudelleen. Apinan raivolla. 

Viikonlopuksi oltiin suunniteltu vaikka ja mitä, Pekalla oli perjantaina koulutuspäivä ja meidän piti mennä yhdessä iltaa viettämään ja syömään sitten illalla. Pekka tuli töistä ja kertoi, että joutuu lauantaina lähtemään Hay Riveriin ja olemaan siellä koko viikon. Siinä sitten mietittiin, millä kokoonpanolla kukanenkin menee iltaa viettämään, kun oli tarkoitus että me käymme nyt ja pojat lauantaina. Jani kuitenkin sanoi, että jää kotiin lapsen vahdiksi kun emme ole päässeet pitkään aikaan yhdessä iltaa viettämään. 

Taksilla lähdettiin sitten tästä meiltä ja mentiin malliin. Siellä suunnattiin ensimmäisenä syömään, Pekka tosin söi vähän kevyemmin, kun olin päivällä tehnyt jauhelihakastiketta ja perunoita, normi ruokaa, jota hän ole saanut pitkiiiin aikoihin. En kuolemaksenikaan muista paikan nimeä minne mentiin syömään, mutta ruoka oli maittavaa. Tämän jälkeen mentiin Sherlock Holmes nimiseen baariin, joka ei liittynyt englantiin tai ko henkilöön millään tavalla, lähinnä baari jossa oleskella. Otettiin siellä sitten yhdet oluet ja lähdettiin taksilla, Yellow cap!, jatkamaan matkaa. Jonnekkin kauas. Kauhuissaan odotin mitä taksi tulee maksamaan, kun matka vastasi Ii-Oulu väliä. 20 Dollaria. Eli vähän alle 20 €. Ei paha, vai mitä?

Siellä mentiin sitten seuraavaan paikkaan, jossa Pekka tilasi mulle drinkin, ensimmäistä kertaa ikinä näin kun baarimikko heitteli laseja ja sheivasi kun sekoitteli drinkkiä. Muuallakin kun leffassa. Se oli kyllä aika hienoa.

Kolmessa paikassa käytiin, totutteleminen tulee olemaan se, että kun tilaat olutta, on vaihtoehtoja parhaillaan 50 eri laatua. Hieman eri asia, entä tilata koti pubilta Eevalta ja huikata et nakkaa Eeva yks iso! Ja outoa tulee olemaan se, että tällä baarit menee kiinni klo 02. Kun Iissä vaihdetaan tässä vaiheessa yleensä paikkaa Iisakkiin. Ja jatketaan bilettämistä. Tuntui kyllä vähän ku ilta olis loppunut kesken. 

Aamulla ei siltikään uni riittänyt ja heräsin ennen kahdeksaa. Siinä sitten heräiltiin molemmat ja herätys oli joka tapauksessa soimassa, kun oli tiedossa että sohva tulee 8 jälkeen aamulla. 8-11 välillä, ennen yhdeksää sohva olikin jo paikallaan. Sitten oli pakko suunnata kauppaan. Heikki tuli käyttämään meitä, kun piti ostaa enemmän syötävää, jotta ei tarvi kaikkia raahata yksin viikolla, eli isommat ostokset tehtiin Wallmartissa, siellä on kyllä porukkaa lauantaisin! 

Sitten olikin Pekan aika lähteä töihin ja ajamaan pitkä matka. "Neitsytmatka" täällä Kanadassa Pekalle, yksin. Matka meni hienosti, ja kiire aikataulukin hällä oli, firma olis saanut melkoiset sakot, jos Pekka ei olis ehtinyt paikalle, kun siellä oli lentokone odottamassa kuormaa. Mutta sinne se ehti ja on hienosti päässyt perille. 

Vaikka ollaankin täällä nyt kaikki yhdessä, ollaan taas netin varassa yhteyden pidossa. 

Näinä päivinä on huomannut kuinka tärkeitä aamut on itselle ja oikeastaan myös Tonille. Aamuisin kaikki kaverit on paikalla ja yhteyttä voi pitää. Linjat käy kuumana Annenlle ja Toni taitaa päivittäin höpötellä Nicon kanssa. Kuulkaapas nyt ne äidit siellä! Nyt niille pojille ne skypet että saa kuulla Toni luokka kavereista jotain! Päivi ja Janica nyt ainakin, eikös?

Tänään soitettiin aamulla Äitille ja Isälle ja siellä ovat helisemässä Veeran juoksujen kanssa, onneksi ne nyt loppuu piakkoin ja pääsevät rauhoittuun koirat ja ihmiset. Jos jotain täällä kaipaan eniten ihmisten lisäksi, on se oma karvaturri. Silloin on seuraa aina, vaikka olisikin yksin. Kun lapset nukkuu ja istuu alas, siinä on aina se koira. Valitettavasti Veeraa en voi tänne tuotattaa, matka on mielestäni ihan liian pitkä koiralle matkustettavaksi ruumassa. Vaikka olis millaiset rauhoittavat päällä. Ja Veeran on hyvä olla kotona äitin ja isän kanssa. Ja varmasti siellä sujuukin kun ei ole juoksuaikaa. 

Tänä aikana mulle on kuitenkin ollut tärkeää jutustelu Annen kanssa mun aamuisin, tuntuu kun toinen olisi läsnä, vaikkei näe. Viikonloppuna kuitenkin on juteltu myös Maijun ja poppoon kanssa, ja olipa twilightitikin korkattu! 

Mutta tämä tältä erää, Suomi Heikin sanoja lainatakseni, Moikka moi!

Torstaina sattui Pekalla olemaan vapaa päivä, joten päivä pyhitettiin sohvan metsästykseen. On kierretty brick, ikea, sears ja monta muuta liikettä.
Lopulta palattiin siihen ensimmäiseen, eli the brickiin. Vihdoin oli sohva - kaupat tehty! Ikeasta tarttui mukaan mattoa, pöytää ja lamppua.
Tämän jälkeen mentiin koko porukka Boston pizzaan syömään, paikka oli kyllä miellyttävä ja ruoka hyvää ja erittäin täyttävää. Asia mihin mulla on tottuminen täällä on se, että tarjoilia käy monta kertaa kysymässä onko kaikki hyvin jne. Ja toinen on tää tipin antaminen. Täällä pitää jättää tippiä. Mä en varmaan ikinä opi siihen yksinäni.

Tämä viimeisin lahja jonka sain viimeisellä viikolla kaipaa oman postauksen. 

Tämän sain Jennalta, Henkalta, Nicolta ja Samilta. Tämä tulee aina olemaan esillä Edmontonin kodissa. Kiitos!

Shhh...

Jos suomessa aloitetaan jouluhössötys ajoissa niin täällä sitä vasta onkin. Eilen olikin Pekalla vapaa ilta joten lähdimme ajelulle. 

Osa taloista on täysin vuorattu jouluvaloin, on vilkkuvaa, väriä vaihtavaa ynnä muuta. Osa taloista on vuorattu niin, että koko talon rakenne on nähtävissä valoin, piippua myöten. Löytyy poroja, pukkeja, lumiukkoja, karkkikeppejä pihalta. Käytävän polutkin on valaistu valoin. Menee karkkikeppi polkua ynmä muuta. Toki ei siinä, kauniilta se näyttää näin joulun aikaan. Tuo kivasti lämpöä. Ehkäpä mekin joku valo laitetaan parvekkeelle tuomaan valoa. 

Kävimme spruce grovessa katsomassa puistoa, joka oli valaistu valoin. Siellä oli luistinrata ympäröimässä ja nuotio. Hieman oli kylmä, kun kävi viima mutta hyvin tarkenimme. 

Kyllä oli kaunista, kun pimeällä sai olla. Lapsilla olis haluttanut kovasti luistella, vaan eihän meillä vielä luistimia täällä ole. 

Tämän jälkeen mentiin vihdoinkin Edmontonin keskustaan. Tosin autolla. Iltaisin en kyllä mielelläni sinne mene yksin, sen verta näkyi nyt sitä laitapuolen kulkijaa. Mutta oi niitä liikkeitä! Shades of grey (kyllä!) liike, sekä montaa muuta. Jäähallikin käytiin katsastamassa. Rexal place nimeltään. Piti vähän Janilta pyytää apua kun enhän minä niistä tiedä. Ei ole mun laji tuo jääkiekko. Sen kuitenkin kuulin, että oilersilla ei mee oikeen pelit putkeen. 

Tänään olisi tarkoitus mennä katsomaan sohvaa ja ostamaankin kunhan mieluinen löytyy. On paljon tullut kyselyitä siitä, onko omat tavarat tulossa Iistä tänne niin voin kertoa ettei ole. Merikontin hinnalla ostaa jo uudet. 

Aamulla kun keitin kahvia, pystyin melkein, mutta vain melkein maistamaan omalla mocca masterilla keitetyt kahvit kotona. Täällä kahvi on laimeampaa. Nyt kelpais vaikka mikä, suomessa keitetty kahvi. Ehkäpä korjaan tänään tilanteen hakemalla Tim Hortonista dark roastin. 

Tabletti elää jostain syystä suomen elämää ja hyvä niin. Näkee kellon heti mitä se on siellä, kun tuntuu siltä. Huomasin että on aika paljon kirjotusvirheitäkin tullut, mutta se sallittakoot. Tää tabletti elää siinäkin omaa elämäänsä eikä tottele mun sormia aina. 

Aamu alkoi taas todella aikasella herätyksellä, hieman ennen viittä herättiin Luukaksen kanssa. Päivä lähti normaalisti käyntiin niinku suomessakin. Kahvia ja kahvia, paljon kahvia. Ja aamupalalla. Oon löytäny yli-ihanaa mysliä täältä, almondilla höystettynä. Se maistuu kreikkalaisen jugurtin kanssa. 

Pian painuttiin kartanolle lasten kanssa, kunhan aurinko oli noussut. Lapset möyri lumihangessa onnessan. 

Kuva on otettu parvekkeelta mutta hyvin kuvastaa auringon paisteen täällä. Auronko jopa lämmittää! Tänään ei ole ollut pakkasta yhtä paljon kuin aiemmin, ilmeisesti kun sitä mittaria ei vielä meillä ole. Muttei tuntunut kylmältä. Sitten tultiin sisälle ruuan laittoon ja tein kanaa sweet and sour kastikkeella. Toni tähän tuumasikin, että suomalaista ruokaa. No ei ihan, mutta tuota me on kyllä syöty kotonakin. Se maistui lapsille. Luukas olikin jo väsynyt, joten tuli päikkäreiden aika. Hirveällä raivarilla mentiin nukkumaan ja alle minuutissa oli poika unessa. 

Nyt ilta jatkuu jälleen ruuan teolla ja lasagne on uunissa. Parvekkeen ovi on auki, kun tänne kämppään tukehtuu kun on niin kuuma. Meillä on koneellinen ilmastointi ja keittiössä talon omat lamput jotka kuumentaa ilmaa yllättävän paljon! Joten kun lyödään vielä uuni päälle ni avot, kuuma on! Ja asiaa auttaa paljon se että ilmastoinnin lämpötilahan on ilmoitettu millä muullakaan kuin farenheittinä... 

Perjanta 28.11

Saavuttiin myöhään illalla omaan kotiin perjantai-iltana, takana 28 tuntia valvottuja tunteja, nälkäisinä ja väsyneinä. Pekka ei ollut ehtinyt töiltään tehdä paljoakaan, joten mun kiehumispiste oli aika lähellä. Sain kuitenkin nyt kahvia ja Pekka ja Jani lähti kauppaan. Me jäätiin tänne odottelemaan ruokaa. Lapset nukahti nopeasti ja saatiin hetki istua rauhassa ja joinpa pari oluttakin. Täältä löytyy mun lempparia Solia! Sitten pehkuihin, oman murun viereen! 

Lauantai 29.11

Koko porukka herättiin 04.00 paikallista aikaa, elimistö vielä aikalailla suomen ajassa. Aikalailla aamu meni ihmetellessä matkalaukku kaaosta. Ja harppoen niiden yli. Sitten kun Pekka heräs, eihän se pitkään saanut nukkua kun lapset ei malttanu sen antaa olla, alettiin miettiin mille aletaan. Mentiin hakemaan sitten Kanadan-Heikkiä (lasten antama nimitys) ja mentiin aamupalalle Annies-nimiseen paikkaan. Maistoinpa ekan kerran sitä maapähkinä-hillovoileipää, emmä kyllä ymmärrä tuota juttua.. Ei ollut mun makuun. Ravintolassa kikki ihastui Sofian ja Luukaksen karhulakkeihin yli kaiken ja utelivat mistä niitä saa. Voi niitä pettyneitä ilmeitä kun kerroin että niitä myydään suomessa. Sitten lähdettiin west edmonton malliin ja siellä kyllä meidän päät pyöri varmasti ihan uskomatonta vauhtia. Kaikkialla oli älyttömästi nähtävää, eikä tiennyt mihin katsoa! Lähinnä vain kierreltiin ja katsottii merileijona esitys. 

Sitten lähdettiin wallmartiin kauppaan, tuolloin oltiin jo aika väsyneitä ja napattiin pääasiassa pikaruokaa mukaan ja leipää. Oli tarkoitus ostaa muutakin kotiin, muttei jaksanut enää keskittyä. Toni nukahti ensimmäisenä porukasta ja pian seurasi muut lapset. Me jäätiin istuksiin ja katsomaan telkkua. Tai no, pojat kattoi nhl-peliä. Uni tuli pian...

Sunnutai 30.11

Aamulla unta riitti jopa viiteen! Siinä purkiin lukkuja hissukseen ja selvittelin tavaroita. Asiat kyllä hakee vieläkin paikkaansa. Lapset kävi kylvyssä ja me lähsettiin Pekan kanssa kaksin kauppaan ruoka ostoksille. Jani jäi lasten kanssa tänne. Täällä on hassu tapa se, että kaupassa myyjä pakkaa ostokset kassiin ja siitä nostellaan ne kärryyn. Ja ne pakkaa pussiin maks 2-3 tuotetta ja taas uusi kassi.. eli kun oatettiin ruokatarvikkeita kotiin, saatiin aikaseksi tooooodella monta kassillista tavaraa! Sitten olikin ikean vuoro. Nyt saatiin vihdoinkin kotiin astioita! Loppu ilta meni ruokaa laittaessa, meidän piti lähteä puiatoon myöhemmin vaan Luukas nukahti joten ei päästy matkaan. 

Maanantai 1.12

Unta jopa 5.30 asti. Pekka nukkui pidempään nyt kun oli illasta töihin lähtö. Sitten normaalit aamutoimet lasten kanssa ja arkea rullaamaan. Viimeinenkin laukku on purettu. Aamusta mentiin vuokraemännän luokse ja allekirjoitin oman osuuteni sopimuksesta. Ja monta lappua lisää päälle! Tänään pitäisi mulle tulla omat avaimet, alaovi aukaistaan lätkällä tai puhelimella. Asumme kolmannessa kerroksessa ja ollaan melkoisia aku ankkoja (toivottavasti paremmalla tuurilla kuitenkin) asunnon numero kun on 313. Sitten päätettiin mennä west edmonton malliin uudelleen. Nyt vähän rauhassa. Oi niitä liikkeitä siellä! Guess, Boss, jne jne... huh! Ostinpa oman aarteen kuitenkin. 

Löysin kuitenkin liikkeen, jossa tulemme käymään jouluostoksilla. Liike nimeltään Disney! Pelkästään niitä. Iso liike täynnä! Ja joku muu liike oli missä näin upean taulun Elvis Presleystä ja se on mun pakko saada! Sitten kun saadaan muuten kotia valmiiksi. Ainoa negatiivininen asia nyt mikä tuli vastaan, oli eläinkauppa. Siellä oikeasti oli myytävänä koiranpentuja ja kissanpentuja. Ja kaikkia muita eläimiä, joita nyt myydään suomessakin. Mutta ne pennut... Itellä kun on ollu koiria paljon ja osa muualta tulleita ja omaa kasvattia, ei tuntunut kivalta katsoa niitä. Pentujen pitäisi saada kontaktia ihmisestä! Ei maata lasikopin takana. Sitten olikin aika tulla kotiin, jotta Pekka pääsee nukkumaan ennen töihin lähtöä. Me alettiin iltahommiin ja kylpyyn. Aika pian kun Pekka oli lähtenyt töihin illalla ja talo hiljentynyt oli vihdoin mulla aikaa mennä sinne ammeeseen. Sitten kömmin peiton alle kirjan kanssa. Toivotin hyvää yötä suomeen ja rauhoituin.