28.11.2014
Viimeinkin lähtöpäivä! 2 kk odotus päättyy ja koko perhe pääsee yhteen.
Klo 04.00 soi kello aamulla, muut nukkuivat vielä. Mulla oli tässä vaiheessa aikaa olla veeran kanssa ja pusutella sitä rauhassa. Sekä juoda kahvit rauhassa ja jutella Pekan kanssa skypessä. Takana ollut uneton yö, Tero ja Henkka tuli myöhään torstai iltana kaveriksi isälle viemään meitä lentokentälle.
Klo 05.00 kuulu muilla herätykset soivat. Aloin myös lapsia herättelemään, kaikki nousi ika vauhdilla kun herätin ja sanoin että "lähdetäänkö isin luo". Aamupala ei juuri maistunut kellekkään tuossa vaiheessa. Toni söi hampparia ja Luukas muutaman haukun. Sofia taitaa olla äitiinsä tullut eikä suostunut syömään mitään. Itse en pystyny syömään mitään. Kahvilla ja tupakalla mentiin.
Klo 06.00 starttas autot koti pihasta, äiti ja isä haki tässä vaiheessa pienten kanssa anoppini kyytiin. Hieman ennen seitsemää oltiin perillä Oulun lentokentällä. Viimeiset tupakat, matkalaukut ruumaan ja halit. Sitten me lähdettiin. Mimä, Toni, Sofia, Luukas ja Jani. Jani lähti lomalle tänne kanukkilaan ja oli näin myös apuna lasten kanssa. En olis ikinä selvinnyt matkalaukkujen kanssa ja pitänyt kaikkia kasassa jos Jani ei olis ollut mukana.
08.35 lähti lento Oulusta kohti Helsinkiä. Ensimmäinen lento meni lapsilla hyvin. Pikkusen korvat oli tukossa mutta kellään ei tuntunut pahalta. Onneksi.
Helsinkiin saavuimme pikkusen ennen kymmentä, oltiin kyllä hukassa mistä löydetään laukut, oulu-helsinki välin liput oli ostettu erikseen, joten tässä vaiheessa piti hakea laukut. Helsingissä käytiin syömässä pienessä kahviossa jossa maksoin itseni kipeäksi salaatista, leivästä ja jäätelöistä sekä kahvista. Lähtöselvitys iceland airille aukesi vasta klo 12, joten odotusta riitti. Vihdoin kuitenkin saimme laukut pois huolesta ja päästiin turvatarkastukseen. Ja lähtevien puolelle. Kovin ei siellä kierrelty kun oman portin vieressä oli kahvio, leikkipaikka ja mulle ja Janille se helpotus, tupakkakoppi. Kun aikaa oli reilu pari tuntia odottaa, oli lapsille helpotus leikkipaikasta. Toni pelaili tabletilla ja pienet leikki ja katseli lentokoneita ikkunasta.
14.20 lähti viimein lentomme kohti Islantia ja Reykjavikiä. Suomen aikaan taisimme olla perillä n 17 aikaan. Islantiin laskeutuminen oli todella pelottavakin ja epätasainen. Kone joutui kaartelemaan reyjavikin yllä kun siellä oli niin kova tuuli. Kuitenkin päästiin turvallisesti maahan. Meille tuli kuitenkin kiire ehtiä seuraavalle lennolle joka lähti kohti edmontonia.
N. Klo 18 suomen aikaan lähdettiin kohti Edmontonia. Edessä reilu 6 tunnin matka koneessa. Yritin koneessa torkkua, mutta eihän siitä tullut mitään. Pienet jaksoi tosi hyvin melkein koko matkan, n. Kolmea tuntia ennen laskua ne hermostui ja Janin kanssa jouduttiin tiheään vaihtaa paikkoja kun kumpikin oli äitiä vailla. Sain kummatkin nukutettua syliin ja nukkuivat laskuun asti. Toni nukkui itsekseen parisen tuntia ennen laskua.
Itsellä oli kylmä, kun nälkä vaivasi ja väsy!
Laskeutuminen tänne sujui hyvin ja ongelmitta, en edes tajunnut koko laskua ennenkuin kone pomppasi kiitoradalle. Sieltä sitten suunnattiin passin tarkastukseen, jossa tuli ensimäinen iso ongelma ja samalla viimeinen. Passin tarkastuksessa kysyttiin ensimmäisenä, että onko minulla lupa tuoda lapset maahan mieheltäni? Olin siinä vähän että ööö, ei. Kun ei tätäkään ollut kyseinen firma minulle kertonut. Sönkötin siinä sitten kieli solmussa että Pekka on täällä ja odottaa meitä kentällä (silloin en vielä tiennyt että se on myöhässä). Päästiin kuitenkin maahan kun näytin kopiota Pekan työluvasta. Sitten odotettiin matkalaukkuja ja suunnattiin immigrationiin. Pelkäsin tässä vaiheessa että tyttöjen vitsailu käy toteen ja meidät käännytetään pois.
Pelko oli kuitenkin turha ja päästiin huoletta maahan lasten kanssa. Tässä vaiheessa olin jo tosi kiukkunen nälästä, väsystä ja jännityksestä. Pekka oli myöhässä ja oma puhelin ei tuolloin vielä toiminut. Onneksi Janin toimi ja saatiin ilmoitettua missä odotetaan.
Pian Pekka tulikin juoksujalkaa ja voi sitä riemua lapsilla! Musta tuntu vaan että oon vieläki kiukkusempi tässä vaiheessa mutta se kyllä hellitti kun sai ruokaa ja kahvia!
Nyt me ollaan täällä, Edmontonissa Kanadassa!
Pakkasta oli "vaivaiset" 22 astetta joka tuntui järkyltä verrattuna suomen vesisateeseen ja plussa keleihin.
Matka alkoi kohti uutta kotia, me toisessa autossa ja matkatavarat toisessa.