Jouluaattona skype soi aamusta alkaen. Ja viestejä lensi suuntaan jos toiseen. Kyllä taas tuli mieleen se, kuinka moni minua kaipaa ja kuinka moni itselle on tärkeä. 

Pekka kotiutui aamupäivällä ja kävi tekemässä ne autojutut loppuun. Eli me odoteltiin kotona ja laittelin aikani kuluksi keittiötä. 

Anne on kovasti kaivannut kuvia täältä ja siitä missä liikun ja liikutaan. 

Mutta ensin vähän lahjoja. Me päädyttiin kuitenki siihen, että lapset saa lahjat tänään. 

Toni sai minecraft-miekan ja rahaa, sekä wowin ja tuulettimen läppäriin. Asiat mitä hän on toivonut.

Luukas taas Jake ja Merirosvo seikkailujuttuja ja pikkuautoja. 

Sofia sai Tähkäpää nuken ja Elsa Barbin. Sekä mummulta ja papalta tabletin. Ja muuta tilpehööriä mitä hän on toivonut. 

Täällä jouluaatto on periaatteessa vielä normaali arkipäivä joten lähdettiin vielä käymään kaupoilla ja kiertelemässä muuten vain ja kontaktia piti lähteä etsimään, kun sitä tarvittiin. Alkuun suunnattiin Canada tireiin ja kun ei sieltä löytynyt niin puhelin soitto Katille. 

Ja jes, suuntana tänne

Dollari-kauppa on liike, jossa kaikki maksaa 1$ tai vähän yli. Sieltä löyty muutenkin tarpeellista tavaraa, mittoja, siivilää, vispilää ja muuta krääsää. Sekä se kontaktimuovi. Sitten suunnattiin kotona käymään ja juokastiin kahvit. Sitten sinne West Edmonton Mall:iin. Eli nyt niitä kuvia... 

Minigolf rata, joka kiertää yhtä osaa kaupasta. Tässä kuvassa siis vain ohi kulkiessa kuva. 

Kuva on otettu pikaruoka-kadulla, eli paikka on siis molemmin seinin täynnä eri ravintoloita. Kiinalaista, kreikkalaista, subia, pastaa, ynnämuita niin paljon etten edes tiedä kaikkia.. Kun lapset oli matkassa, Sofia ja Luukas siis, söimme siellä. Toni ei halunnut mukaan kun halusi jäädä Janin kanssa kotiin pelaamaan ja leikkimään leluilla rauhassa  

Siinä siis syötiin. Lapset halusi pasta-annokset ja me otettiin Harveysistä kanaa Pekan kanssa. Ruokailun jälkeen lähettiin hakemaan palo-auto kärryt kun Luukas oli jatkuvasti menossa ja tuntu että se kohta häviää. Ja meneehän se helpommin kun lapset on kärryssä. Ihmisiä kun riitti todella paljon. Siinä samalla ottelin kuvia kun käveltiin kärryjen hakuun. 

Kuvassa näkyy nyt ravintola-katu, jossa siis ns. Hienommat ravintolat ja pubit. Tuolla sijaitsee myös se aiemmin mainitsemani Sherlock Holmes-pubi.

Ohi kulkiessa käveltiin nyt ensimmäisen kerran mallissa sijaitsevan huvipuiston läpi. Ja voi jessus että se on Iso!

Puisto meni kiinni siellä ollessamme ja lähdettiin kiertämään mallia vain pikaiseen kun kello oli jo viisi ja tänään mall menei kiinni klo 18. Yleensä on auki klo 22. 

Tähän liikkeeseen olen luvannut Annen viedä,  jos hän ikinä pääsee tänne tulemaan. Onhan siellä osa halvempia kuin suomessa. Mutta vien toki muutkin jos sinne haluaa. Jani ei jostain syystä sinne oo kovin hingunnut ;)

Sitten käytiin lopuksi ostamassa vielä pari omaa lahjaa lapsille. Leffat. Tonin leffa ei vain osunut kyllä nyt ihan nappiin, mutta eiköhän hän sen joskus katso kuitenkin. 

Ja sitten vielä kahville. Poikkeuksellisesti käytiin nyt Starbucksissa. Kahvi ei voita Tim Hortonsia, mutta muffinsi oli kyllä ehkä parasta mitä ikinä olen syönyt. Choclate chip caramel. Sisällä siis caramel-juttua... Nam!

Ja sitten kotimatkalle. Janille piti hakea tupakkaa Petro-canadasta ja päätettiin siinä, että Pekka hakee meille pari olutta liqour-storesta. Täällä siis olutkin pitää hakea viinakaupasta. Ja kyllä,  se on nelosta suomeen verrattuna. 

Tässä siis kuvia NYT niistä kodin lähiö kaupoista. 

Kuvassa nyt Sobeys, joka on siis ruoka-kauppa. 

Ja Shoppers Drug mart. Joka on siis apteekki, kosmetiikka-liike ja ruokakauppa samassa. Näistä kaupoista voi hyvin kyllä hakea maitoa ja muuta pientä juttua, mutta isommat ostokset kannattaa kyllä hakea toisaalta. Eli isommista liikkeistä. 

Ja lopuksi, täältä haetaan kahvia. Aina kun on mahdollista!

Eli Tim Hortons! My favorit! 

Pahoittelut kun kuvat on otettu autossa istuen. Siellä viinakaupan pihalla :)

Tämmöinen oli meidän jouluaatto 2014!  

Pus pus!

Olin tupakalla parvekkeella ja lapset höpötteli lasin takana. Vissiin huomasivat että nyt pitää äitiä piristää. 

Saatiin syötyä laatikkoa ja touhuttua omia, kun Kati ilmoitti että tulevat Taran kanssa kylään. Onneksi. Oli illan piristys. 

Luukas meinasi nukahtaa syliin, niin höpöteltiin sitten äitin kameran kanssa.

Lapset odotti kovasti Taraa, varsinkin Sofia. Sofia on todella innoissaan kun hänellä on täällä kaveri. Ja taitaapa äitikin olla yhtälailla asiasta innoissaan. Kati oli omassa blogissaan kirjoittanut niin lämpimästi, että kyllä todellakin tuntuu siltä, että olet meille, varsinkin minulle todellinen aarre täällä. Monestakin syystä. Mutta helpottaahan se, kun on myös tämä rekkalesken elämä joka meitä yhdistää. 

Kati ja Tara toi meille Luukakselle pari lelua, jolla voi leikkiä, niiden kadonneiden lelujen tilalle. Leluja on myös tulossa toisaalta. "Suomi-yhteisö" todellakin pelaa täällä. 

Joulupäivänä mennään ilmeisesti myös suomi-aterialle ja Pekka taas sai tänään kanadan hirven paistia,  joten sekin täytyy laittaa. 

Teillä rakkailla onkin siellä jo joulu-aatto. Ja lapset odottaa pukkia kovasti sielläkin ♡

Tämän kirjoituksen siivittämänä haluan myös muistaa heitä, keitä en voi lahjalla muistaa. Eli me Pekan kanssa muistetaan nyt kummilapsia näin: 

Oikein hyvää joulua kaikille teille! Aleksi, Jenna, Sami, Nico, Sami, Miida ja Juho 

Tottakai kaikille muillekkin suvun lapsille ihanaa joulua ♡  

Sunnuntai iltana Jani ja Pekka lähti käymään vielä parilla, ennenkuin Jani suuntaa nokan kohti suomea ja kotia. Lapsilla ei meinannut millään tulla illasta uni ja kun he vihdoin hiljentyivät oli kello lähemmäs 23 täällä. Itse siirryin tabletin kera sänkyyn katsomaan greyn anatomiaa. Jossain vaiheessa olin kuitenkin nukahtanut vaikka itsestä tuntuikin, ettei uni tule. Heräsin kuitenkin jossain vaiheessa kummalliseen ääneen ja en edes alkuun tajunnut mistä se ääni kuului. 

Toni! Puhua pälätti skypessä kellon ollessa 1.30! Tonilla oli vaikeuksia saada unta ja oli sitten katsellut koneelta juttuja ja jutteli skypessä... Äkkiä komennus poika nukkumaan, pienen taistelun siivittämänä. 

No ja eiköhän pian tämän jälkeen tullut pojat baarista ja taaskin kesti kauan aikaa nukahtaa. Oli kirjaimellisesti ns liskojen yö itsellä. 

Aamusta ylös "reippain" mielin. Pekka ja Toni lähti asioille ja viimeistelemään autokaupat loppuun ja odottamaan sitä auton pesua ja putsausta. Niillä menikin siellä ihan koko päivä ja Pekka kävi pikaseen meille kaupassa ja lähti töihin. 

Me tehtiin normi juttuja. Pyykkiä, kylpyä sun muuta. 

Ihan turvallisuudesta kuvasta saa vain selvää jonkun siellä olevan :)

Samalla siivoilin vessaa ja purnukoita järjestykseen. Ja kun tämä oli valmis, istuin pöntönpäällä katsomassa greytä kun lapset touhusi ammeessa. 

Illalla sitten ajoissa lapset sänkyyn ja itse sai rahoittua ja katsottiin Tonin kanssa Home alone 2 kun teeveestä tuli. Ja illalla normi settiä. Aikaa itselle rauhassa greyn parissa. 

Aaton aatto.

Hyvää syntymäpäivää Äiti!

Aamulla skypettelyä äitille ja isälle. Ja samaan aikaan aamutouhuja ja kahvia. Jutustelua Annen ja Lauran kanssa. Pian mukaan liittyi Satu. Ja Kati, sekä Harjavallan Satu. Sitten olikin puhelimessa monta ruutua auki ja parhaani mukaan yritin kaikille vastata. 

Ruokaa laittaessa soitti oulun mummukin. 

Viestejä tuli paljon aamusta alkaen ja itsellä tuli pikkuisen paha mieli ja koti-ikävä. Jotenkin vasta nyt tajusi että huomenna on joulu. Onneksi on kuitenkin ne rakkaimmat, lapset vierellä niin pärjää. Ja huomenna tulee myös se muru kotiin. 

Kuitenkin tämä joulu on erilainen. 

Kun te kaikki sitä erikseen kysytte, niin ei, me ei olla laitettu joulua tänne. Lapset saa lahjoja kyllä mutta kuusta meillä ei ole. Ainoat asiat mistä sen voi saada,  tunnelman joulusta on kynttilät. Niitä meillä srntään on. 

Kuten laitoinkin faceen, on teillä muilla joululaatikot ja meillä makaroonilaatikko. Pekalta tuli virstiä että ollaan saatu hirvi-paisti, että me laitetaan sitten se kinkun sijaan. 

Joulupäivänä kuitenkin mennään jouluaterialle Adrin luokse. Eli ehkä sitä joulutunnelmaa saadaan sitten mekin. 

Nyt me toivotamme teille kaikille oikein rauhaisaa ja ihanaa Joulun aikaa <3

Tänään kuitenkin erityis kiitos Satu.H, Anne ja Laura. Te tiedätte miksi. Kiitos. Ootte rakkaita!

Tuossa meidän talon takana näkyy paljon pupujen jälkiä ja tänään oltiin tupakalla, niin siellähän se pupunen möllötti, täällä on nyt ollut niin lämmintä, että ruohoa on tullut esiin ja siinä näkyy ruuhkaa olevan kun pupuset käyvät tuossa ruohoa syömässä. Piti vielä sille jussikalle huikata ettei jäisi auton alle, kun aika vilkas on tuo tie, joka tuosta vierestä meitä menee. 

Kyllä naurettiin siinä, että olispa Veeralle ja Kaapolle nyt hommaa ja ajettavia. 

Huomasin tuossa että kaikkihan teistä ei näe Pekan päivityksiä ja kuvia reissuista. Ja muutama teistä ei ole facessa lainkaan. Tässä hiljaisuudessa on mukava nyt istua ja laitella sitten blogia kuntoon. 

Jostain päin Kanadaa, Pekan reissulta. 

Jäätiellä menossa. 

Hay Riverissä lastaushommia

Tämmöisellä se mennä viipotti viikon ajan siellä Hay Riverissä. 

Luminen on tie....

Pekka voi joskus itse kirjoittaa näistä reissuistansa, jos saan sen houkuteltua. Nyt unille!

Viikonloppu alkoi siis mukavissa merkeissä,  lauantaina kotiutui Pekka ja aamun tohinoiden jälkeen suunnattiin autokaupoille. Kera Sofian ja Luukaksen. 

Meitä palveli yli-innokas Manny niminen myyjä. Alkuun siis keskusteltiin rahoitus kuntoon täällä. Ja autokaupoilla olo? 

Eli siis minun nakokulmasta. Eihän se siis mitään mielenkiintoista ole. Varsinkin kun otetaan huomioon se yli-innokas myyjä joka möisi kivia sakissa jos niinkseen tulee. 

Ja ne elokuvissa nahtavat härpäkkeet roikkumassa ilmoilla? Niitä löytyy. 

Ja etualalla on meidän auto. Crysleri. 

Odottelua jälleen ja Luukas ja Sofia onHeikin kimpussa. Ja Pekka puhelimen kimpussa.  

Ja sitten...

Onnellinen auton omistaja!

Tämän jälkeen suunnattiin kaupoille, walmartiin. Autokauppassa kesti tosi monta tuntia ja käytiin vaan pikaseen kauppassa kun oltiin jo väsyneitä ja oltiin menossa Pekan kanssa illan viettoon. 

Luukas wallmartissa. Ja ensimmäisen kerran sorruttiin ostamaan coca cola päkki. Täällä se maksaa hieman päälle 6$. 

Sitten kotiin, suihkut yms ja tallaykset ja menoksi! Illalla mun piti ottaa enemmän kuvia, mutta en sitten muistanut. Jotenki tuntu tyhmälta kulettaa puhelinta mukana kun sitä ei voinut kuitenkaan käyttää täällä. 

Pekka Rodeo nimisessa baarissa. 

Aamulla sain nukkua kerrankin pitkään ja suomesta monta viestiä,  olenko elossa. Juu, tottakai, mitä nyt pikku kohmelo vaivasi.. 

Mutta sitten kun heräsin ja lapset oli niin pitkään jo toivoneet mannapuuroa, nyt vihdoin sitä saivatkin. Keittaminen onnituis, ryyneja piti laittaa vähän enemmän kuin suomalasesta mannasta. 

Ja onnistuihan se! 

Nyt sitten sain vihdoin itselle hankittua kanadalaisen puhelin liittymän ja kun myyjä tuon paikalleen laittoi, on mun puhelin enkunkielella. Siksi on sanat oudompia välillä. Mutta korjataan tilanne. Hauskaa alkavaa viikkoa sinne, me lähtään lasten kanssa unille!

Hide&seek park. 

Kati ja Tara tulivat päivällä meille ja ihana Kati toi suomitytölle selviytymis paketin. En edes sanoin voi kuvata kuinka kiitollinen tästä olen. Kiitos <3

Mulla on nyt hiivaa, leivinpaperia, perunajauhoja, puuro riisiä, pandan lakua, MANNAPUUROA ja hienompaa kaurapuuroa... 

Sitten tässä juotiinkin kahvit ja höpöteltiin ja tutustuttiin toisiin. Ja lähdettiin pikku raivareiden siivittämänä (Luukas) leikkipaikkaan. Pientä säätöä penkkien mahtumisesta, mutta sinne ne meni ja eikun menoks!

Kuten kuvasta näkee, oli vauhtia niin että epäselvää on. 

Meille laitettiin leimat käsiin ja vähän ihmettelin asiaa kun ne tarkastettiin poislähtiessä, kunnes kotona katsoin tarkemmin. Lapset ja minut on leimattu samalla numero sarjalla ja pois lähtiessä tarkastettiin onko omat lapset mukana. 

Niin ja jos joku jolla virtaa on, osaa juosta ja mennä, niin se on meidän Luukas. Me on nähty vaan vilausta sieltä täältä. Lähinnä housuista. Mutta arvaatteko kuinka paljon se on juossut?  

Meillä nimittäin on ollut täysin ehyet sukat lähtiessä... kuva on tosin kotona otettu, mutta Katin kanssa huomattiin tämä kun Luukas kävi juomassa. 

Ja opinpa aenkin. Tää on snack-maa. Eli huolehdi välipalaa mukaan! Onneksi Kati oli tämän huomioinut meidänkin puolesta. 

Meillä oli monta tuntia vapaa-aikaa kahvin merkeissä ja vaan puhuessa. Kaikesta tästä. Ja vähän muustakin... 

Mutta kaiken kaikkiaan, hieno ja onnistunut päivä takana! 

Kiitos Kati ja Tara!

Jälleen eletään tätä arkea, kun Pekka on reissun päällä ja me täällä kotona. 

Eilen kuitenkin tapahtui itsellw niin iloinen ja tärkeäkin asia, minuun otti yhteyttä Kati ja Cia, molemmat suomesta ja asuvat täällä, Edmontonissa. Katilla mies ajaa myös rekkaa, mutta tekee pidempiä reissuja kuin Pekka. Saan kyllä olla kiitollinen molemmista, niin paljon tulen kyllä tarvitsemaan apua. Ja on meillä päämääräkin Katin kanssa. Nyt aletaan urakalla metsästämään mannaryynejä. Ruisjuurikin on luvattu!

Kyllä eilinen jutustelu facessa teki niin hyvää. On ihminen kuka tietää mitä tämä on. Sopeutuminen. 

Ennenkuin jatkan muista vastaan muutamaan kysymykseen. Minulta on kysytty paljon että voiko tänne sopeutua tai miltä täällä olo tuntuu?

- Ensinnäkin, minä en tiedä voiko tänne sopeutua, koska vielä voi sanoa, että kun mennään jonnekkin, tuntuu kuin olisin lomalla. Pelkästään ruokakaupassa käyminen on niin erilaista kuin suomessa, joten sekin on aina omansa. Kaupat muutenkin. Tavarat. Ihan kaikki. 

- Ja se miltä tämä tuntuu? Jos vastaan kysymykseen epäröiden, ei tarkoita sitä etten tykkäisi. Vaan se tarkoittaa sitä, etten vielä tiedä. On niin paljon sopeutumista ja tekemistä jo pelkästään täällä kotona, että en mieti. Toki ikävä on suomeen. Iin kotiin. Niitä rakkaita siellä. Mutta se miksi minä jaksan on Pekka. Me. Perhe. Me ollaan tähän ryhdytty yhdessä ja en ole 3 viikon jälkeen pakkaamassa kamoja ja tulossa suomeen. Ei 3 viikon aikana voi muodostaa käsitystä siitä mitä tämä elämä täällä on. Eikä sitä voiko tänne jäädä pysyvästi. Sitäkin kysytään jatkuvasti. On välill tottakai hetkiä, jolloin tuntuu että nyt riittää ja mä haluan just nyt suomeen, mutta se kuuluu asiaan! Näin sen pitää olla. Niitä tunteita tulee ja menee, laidasta laitaan. 

Uskon että nyt tämä sujuu paremmin. Täällä on Kati ja Cia. Ja lapsille seuraa. Leikkikavereita. En ole enää vain minä ja Pekka ja lapset. En enää istu ja odota että joku herää suomessa, että voi kirjottaa. Voi soittaa. Vaan nyt täällä on ihmisiä, jotka elää samaa aikaa kuin minä. 

Huomenna meillä onkin suunnitelmia ja päästään ulos. Lapset saa tekemistä! 

Mutta se siitä, huomenna ehkäpä lisää. 

Kaupassa tänään käytiin pika pikaa, jotta Pekka ehtii töihin. Vaa kattokaapas mitä mulla täällä on?

Tuttua, eikö?

Ja mulla on nyt sitä kotonakin!

On se vain niin hyvää kahvia! 

Ja lopilta, nyt on penkitkin ostettu. 

Mutta nyt on hiljaisuus talossa. Joten suunnitelmissa olis kylpy ja Satun kylpysuola ja hiljaisuus... Hyviä öitä ja kaunista päivää!

Rekkakuskin vaimona saa oppua siihen ettei ikinä odota liikoja. Tulee yllätyksiä ja pettymyksiä. Eilen myöhään illalla Pekka tulikin jo kotiin. Jäätie ei ollutkaan auki ja poikien lähtö siirtyi tälle päivää. Tulossa helikopteri purku ja Pekka varmaan odottaakin sitä innolla.
Mutta tää olikin hyvä juttu, saatiin aikaa olla yhdessä ja tehdä juttuja. Joukuostoksia tehtiin tänään jonkin verran, mummun lähettämillä rahoilla on ostettu nyt pienille joululahjat. Takit molemmille. Täällä on helpompaa pitää vain takit päällä kun esim mennään jonnekkin autolla ja haalarit siirtyy nyt ulkoilu käyttöön.
Wemissä on selkeästi parempi käydä viikolla eikä viikonloppuna. Ihmismäärästä päätellen.
Tonin joululahja on nyt vielä mietinnässä. Tiedetään mitä hän toivoo mutta mietitään sitä vielä.
Viikonlopun yhteinen ilta siirtyy nyt sitten lauantaille ja menkööt pojat sitten sunnuntaina.
Nyt kahvia viltin alla. Päikkärit tekis kyllä nyt hyvää vaan kellokin jo käy viittä niin ehkäpä jätämme ne huomiseen jos tuntuu siltä. Näillä eväillä jatkamme!

Tämän viikon odotetuin päivä tulee kyllä olemaan perjantai. Pääsemme vielä kahdestaan illanviettoon Pekan kanssa! Janille on tänään tilattu liput kotimatkalle ja meillä on mahdollisuus vielä käydä yhdessä ulkona. Sitten on poikien vuoro. Lauantaina kuitenkin käydään tekemässä jouluostokset. 

Annelle unohdin mainita edelliseen, etten kehdannut kuvia otella juuri kaupassa tänään, mutta kyllä minä ne otan vielä joku päivä!

Tänään löytyi kaupasta pipari-pakkaus josta lapset sai Pekan kanssa koristella pipareita. Piparit vaan ei ollut kenenkään makuun... ne on paksuja ja pehmeitä. Itse en niitä ole maistanut kun ei oo tuo pipari koskaan mulle maistunut. 

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille, tehän jo oottekin tiistaissa! Me aletaan iltapalalle ja unipuuhille. Luukas nukahti jo, joten ihana hiljaisuus ollut. Ihana poikahan se on, se vain keksii kaikkea maan ja taivaan väliltä. 

Hyvää alkavaa päivää ja hyvää yötä! 

P.s Katja, munkin on ikävä! Mailia odotellessa <3