Kotoisuutta, tippumisia ja iloa

Jälleen eletään tätä arkea, kun Pekka on reissun päällä ja me täällä kotona. 

Eilen kuitenkin tapahtui itsellw niin iloinen ja tärkeäkin asia, minuun otti yhteyttä Kati ja Cia, molemmat suomesta ja asuvat täällä, Edmontonissa. Katilla mies ajaa myös rekkaa, mutta tekee pidempiä reissuja kuin Pekka. Saan kyllä olla kiitollinen molemmista, niin paljon tulen kyllä tarvitsemaan apua. Ja on meillä päämääräkin Katin kanssa. Nyt aletaan urakalla metsästämään mannaryynejä. Ruisjuurikin on luvattu!

Kyllä eilinen jutustelu facessa teki niin hyvää. On ihminen kuka tietää mitä tämä on. Sopeutuminen. 

Ennenkuin jatkan muista vastaan muutamaan kysymykseen. Minulta on kysytty paljon että voiko tänne sopeutua tai miltä täällä olo tuntuu?

- Ensinnäkin, minä en tiedä voiko tänne sopeutua, koska vielä voi sanoa, että kun mennään jonnekkin, tuntuu kuin olisin lomalla. Pelkästään ruokakaupassa käyminen on niin erilaista kuin suomessa, joten sekin on aina omansa. Kaupat muutenkin. Tavarat. Ihan kaikki. 

- Ja se miltä tämä tuntuu? Jos vastaan kysymykseen epäröiden, ei tarkoita sitä etten tykkäisi. Vaan se tarkoittaa sitä, etten vielä tiedä. On niin paljon sopeutumista ja tekemistä jo pelkästään täällä kotona, että en mieti. Toki ikävä on suomeen. Iin kotiin. Niitä rakkaita siellä. Mutta se miksi minä jaksan on Pekka. Me. Perhe. Me ollaan tähän ryhdytty yhdessä ja en ole 3 viikon jälkeen pakkaamassa kamoja ja tulossa suomeen. Ei 3 viikon aikana voi muodostaa käsitystä siitä mitä tämä elämä täällä on. Eikä sitä voiko tänne jäädä pysyvästi. Sitäkin kysytään jatkuvasti. On välill tottakai hetkiä, jolloin tuntuu että nyt riittää ja mä haluan just nyt suomeen, mutta se kuuluu asiaan! Näin sen pitää olla. Niitä tunteita tulee ja menee, laidasta laitaan. 

Uskon että nyt tämä sujuu paremmin. Täällä on Kati ja Cia. Ja lapsille seuraa. Leikkikavereita. En ole enää vain minä ja Pekka ja lapset. En enää istu ja odota että joku herää suomessa, että voi kirjottaa. Voi soittaa. Vaan nyt täällä on ihmisiä, jotka elää samaa aikaa kuin minä. 

Huomenna meillä onkin suunnitelmia ja päästään ulos. Lapset saa tekemistä! 

Mutta se siitä, huomenna ehkäpä lisää. 

Kaupassa tänään käytiin pika pikaa, jotta Pekka ehtii töihin. Vaa kattokaapas mitä mulla täällä on?

Tuttua, eikö?

Ja mulla on nyt sitä kotonakin!

On se vain niin hyvää kahvia! 

Ja lopilta, nyt on penkitkin ostettu. 

Mutta nyt on hiljaisuus talossa. Joten suunnitelmissa olis kylpy ja Satun kylpysuola ja hiljaisuus... Hyviä öitä ja kaunista päivää!