Ostoskeskusta ja Lontoon taittumista

Eilen oli meillä viikon ainoa yhteinen vapaa. Aamu aloitettiin normaaliin tapaan ja lapsilla oli vaikeuksia antaa Pekan nukkua. Oli tietysti ollut ikävä kaikilla. 

Lähdettiin tsekkaamaan toinen mall, olikohan joku Kingston nimeltään. Joululaulut soi joka paikassa ja joulua näkee joka paikassa. Ehkä se ei samalla tavalla kyllästytä nyt kuin suomessa, kun täällä se on niin erilaista. Joululaulut ja kaikki. Huomasinpa laulavan hissukseen suomeksikin joululauluja kun tuli tuttu kipale. 

Jostain syystä kuvat tulee sivusuunnassa, yritän koneella saada ne käännettyä jossain vaiheessa. Valot ja koristeet täällä on ihan uskomattomia välillä. Niin kauniita. Ehkäpä mekin jo loppuviikosta saadaan joulukuusi kotiin. Ja kävinpä nyt siinä liikkeessä, josta aion käydä ostamassa itselleni joululahjan. 

Luulin että tuotteet tuolla on ihan sika kalliita mut ei ne olleetkaan niin kuin luulin. 

Ehdottomasti parasta täällä on nämä kärryt 

Hintavia kyllä, 8$ reissu, mutta lapset viihtyy, me myös. Alla on todella tilava kori johon mahtuu takit ja laukut ja jopa ostoksia. Kärryn päällä on mukipidikkeet johon kätevästi saa Tim Hortonin kahvit! Vielä on testaamatta bagel tuossa paikassa. 

Meillä oli todella kivaa yhdessä ja ostosten jälkeen mentiin hakemaan Heikki ja boston pizzaan syömään. Ruoka oli jälleen hyvää ja reissun hienoin tapahtuma oli kun Toni halusi itse tilata oman ruokansa. Muutaman sanan hän varmisti meiltä ja niin poika titilata pärräytti oman ruuan ja juoman. Tarjoilija vain varmisti meiltä menikö tilaus oikein. 

Tämän jälkeen kierreltiin St Albertia ympäriinsä ja mentiin lopulta Heikin tuttujen luokse kahville. Siellä oli useampi perhe vierailulla ja tutustuimme Andri nimiseen naiseen joka on kotoisin Etelä-Afrikasta. Häneltä saimme ihan älyttömänä vinkkejä ja ymmärrystä kaikkeen. Hänkin on tullut maahan ja ollut yksin kotona lasten kanssa. Heidän perheeltään saimme kutsun tulla viettämään joulua heille ja syömään jouluruokaa joulupäivänä. 

Kaikesta keskusteltuamme tulimme todellakin siigen tulokseen että st albertista alamme etsimään sitä kotia. Tässä nykyisessä asunnossa ei ole mitään vikaa, ihanahan tämä on, mutta alue vain ei ole lapsiystävällinen. Täällä ei ole puistoja eikä leikkikenttää missään lähellä. Ja jopa se ihmeellisin asia. Aikaisemmin olen miettinyt missä ne lapset oikein keikkii kun niitä ei täällä näy, eilen se sitten selvisi. 

Parvekkeella. Kyllä. Näimme erään perheen lapsen leikkivän parvekkeella. 

Saa sitä sitten ihmetellä kun ei niitä näe... 

Kuitenkin st albertin alueella niitä leikkipuistoja on joka kulmassa. Ja siellä näkyi se perhe keskeisyys. Joka puolella. 

Tänään ei sitten ollut juuri muuta kuin siivoukset ja kaupassa käyntiä. Ja ruuan laittoa. Sitten olikin Pekan aika taas lähteä reissuun. Onneksi nyt on kuitenkin tiedossa että käy viikolla kotona. 

Ja kommelluksitta tämäkään päivä ei sujunut. Minä siirryn nyt sohva komennukselle koska luukas teki meidän ilmasänkyyn reiän. Kynällä. Voi Luukasta... Ja toinen,  oma kohellus... Että Hello Kitty vaan teillekkin!