Viikonloppua ja vähän ylikin.
Kolmas kerta toden sanoo, vai miten se oli?
Kuten jo fb:hen julkaisinkin, kaksi kertaa olen tämän tekstin kirjoittanut ja nyt yritän uudelleen. Apinan raivolla.
Viikonlopuksi oltiin suunniteltu vaikka ja mitä, Pekalla oli perjantaina koulutuspäivä ja meidän piti mennä yhdessä iltaa viettämään ja syömään sitten illalla. Pekka tuli töistä ja kertoi, että joutuu lauantaina lähtemään Hay Riveriin ja olemaan siellä koko viikon. Siinä sitten mietittiin, millä kokoonpanolla kukanenkin menee iltaa viettämään, kun oli tarkoitus että me käymme nyt ja pojat lauantaina. Jani kuitenkin sanoi, että jää kotiin lapsen vahdiksi kun emme ole päässeet pitkään aikaan yhdessä iltaa viettämään.
Taksilla lähdettiin sitten tästä meiltä ja mentiin malliin. Siellä suunnattiin ensimmäisenä syömään, Pekka tosin söi vähän kevyemmin, kun olin päivällä tehnyt jauhelihakastiketta ja perunoita, normi ruokaa, jota hän ole saanut pitkiiiin aikoihin. En kuolemaksenikaan muista paikan nimeä minne mentiin syömään, mutta ruoka oli maittavaa. Tämän jälkeen mentiin Sherlock Holmes nimiseen baariin, joka ei liittynyt englantiin tai ko henkilöön millään tavalla, lähinnä baari jossa oleskella. Otettiin siellä sitten yhdet oluet ja lähdettiin taksilla, Yellow cap!, jatkamaan matkaa. Jonnekkin kauas. Kauhuissaan odotin mitä taksi tulee maksamaan, kun matka vastasi Ii-Oulu väliä. 20 Dollaria. Eli vähän alle 20 €. Ei paha, vai mitä?
Siellä mentiin sitten seuraavaan paikkaan, jossa Pekka tilasi mulle drinkin, ensimmäistä kertaa ikinä näin kun baarimikko heitteli laseja ja sheivasi kun sekoitteli drinkkiä. Muuallakin kun leffassa. Se oli kyllä aika hienoa.
Kolmessa paikassa käytiin, totutteleminen tulee olemaan se, että kun tilaat olutta, on vaihtoehtoja parhaillaan 50 eri laatua. Hieman eri asia, entä tilata koti pubilta Eevalta ja huikata et nakkaa Eeva yks iso! Ja outoa tulee olemaan se, että tällä baarit menee kiinni klo 02. Kun Iissä vaihdetaan tässä vaiheessa yleensä paikkaa Iisakkiin. Ja jatketaan bilettämistä. Tuntui kyllä vähän ku ilta olis loppunut kesken.
Aamulla ei siltikään uni riittänyt ja heräsin ennen kahdeksaa. Siinä sitten heräiltiin molemmat ja herätys oli joka tapauksessa soimassa, kun oli tiedossa että sohva tulee 8 jälkeen aamulla. 8-11 välillä, ennen yhdeksää sohva olikin jo paikallaan. Sitten oli pakko suunnata kauppaan. Heikki tuli käyttämään meitä, kun piti ostaa enemmän syötävää, jotta ei tarvi kaikkia raahata yksin viikolla, eli isommat ostokset tehtiin Wallmartissa, siellä on kyllä porukkaa lauantaisin!
Sitten olikin Pekan aika lähteä töihin ja ajamaan pitkä matka. "Neitsytmatka" täällä Kanadassa Pekalle, yksin. Matka meni hienosti, ja kiire aikataulukin hällä oli, firma olis saanut melkoiset sakot, jos Pekka ei olis ehtinyt paikalle, kun siellä oli lentokone odottamassa kuormaa. Mutta sinne se ehti ja on hienosti päässyt perille.
Vaikka ollaankin täällä nyt kaikki yhdessä, ollaan taas netin varassa yhteyden pidossa.
Näinä päivinä on huomannut kuinka tärkeitä aamut on itselle ja oikeastaan myös Tonille. Aamuisin kaikki kaverit on paikalla ja yhteyttä voi pitää. Linjat käy kuumana Annenlle ja Toni taitaa päivittäin höpötellä Nicon kanssa. Kuulkaapas nyt ne äidit siellä! Nyt niille pojille ne skypet että saa kuulla Toni luokka kavereista jotain! Päivi ja Janica nyt ainakin, eikös?
Tänään soitettiin aamulla Äitille ja Isälle ja siellä ovat helisemässä Veeran juoksujen kanssa, onneksi ne nyt loppuu piakkoin ja pääsevät rauhoittuun koirat ja ihmiset. Jos jotain täällä kaipaan eniten ihmisten lisäksi, on se oma karvaturri. Silloin on seuraa aina, vaikka olisikin yksin. Kun lapset nukkuu ja istuu alas, siinä on aina se koira. Valitettavasti Veeraa en voi tänne tuotattaa, matka on mielestäni ihan liian pitkä koiralle matkustettavaksi ruumassa. Vaikka olis millaiset rauhoittavat päällä. Ja Veeran on hyvä olla kotona äitin ja isän kanssa. Ja varmasti siellä sujuukin kun ei ole juoksuaikaa.
Tänä aikana mulle on kuitenkin ollut tärkeää jutustelu Annen kanssa mun aamuisin, tuntuu kun toinen olisi läsnä, vaikkei näe. Viikonloppuna kuitenkin on juteltu myös Maijun ja poppoon kanssa, ja olipa twilightitikin korkattu!
Mutta tämä tältä erää, Suomi Heikin sanoja lainatakseni, Moikka moi!