Viimeinen viikko suomessa

24.11-28.11

Viimeiseen viikkoon mahtui todella paljon ystävien näkemistä. Maanantaista lähtien sitä oli paljon. Tuija oli lasten kanssa melkein joka päivä, ja tytöt saivat leikkiä kovasti. Sain vaikka ja mitä kaikilta mutta esim suklaa, jonka sain Tiinalta en saanut otettua mukaan kun oli turvatarkastus ja en tajunnut laittaa matkalaukkuihin sitä. Ehdittiin me kuitenkin sitä maistella!

Johannalta saatu salmiakki tuli lupauksesta huolimatta syötyä jo suomessa (sori). Mutta leffa on mukana täällä!

Annen ja Maijun lahja kertoo sen tärkeimmän meidän kolmikosta. 

Lahjan tytöt antoivat jo läksiäisissä mutta tähän postaukseen on se hyvä lisätä.

Satu kävi keskiviikkona ja toi minulle asian mistä voin nyt nauttia, mihin suomessa ei ollut mahdollisuutta.

Tuon testasin eilen ensimmäistä kertaa. Hyvältä tuoksui. 

Ulla tuli torstaina viimeistä kertaa lasten luokse. (Ulla on meidän puheterapeutti ja myös ystävä) Me syötiin Sofian toiveesta mansikkakakkua ja äiti oli tehnyt lättyjä. Ulla, ne paketit oli ihanat. Kiitos!

Sitten tuli myös Laura joka toi niin iki-ihanan korun. Johon pystyn nyt liittämään tyttöjen tuoman korun. 

Kyseessä on rannerengas joka tulee olemaan minulla aina, kunhan nyt keksin pikkusen suurentaa sitä jollain. Mutta iso kiitos ja teksti kertoo sen kaiken mitä tunnemme. 

Sofia sai myös oman lahjansa Katariinalta, pikku serkultaan. Tytöillä on nyt ihka oikeat ystävyyskorut!

Frozen leffa, mistä laulua on kuultu sen miljoona kertaa Tuijan kanssa..

Kiitos teille kaikille viimeisestä viikosta, Anne ja Maiju tuli vielä illalla ja heidän hyvästeleminen Katjan ja Heikin lisäksi oli ehkä se vaikein. Johtuen jo väsymyksestä ja jännityksestä ei ollut itkusta tulla loppua, kenelläkään. 

Laura pidä huolta mun fifty shades of grey kirjoista ja Maiju mun twilightit! Sitten kun sä asetut sohvalle, Ihanaisen punaturkin kanss ja twilight alkaa, muista ajatella minua. Ja se asfalttiviidaakko on nyt sulta pannassa, siihen asti kunnes lava on taas meidän!

Ootte rakkaita!